seuraava askel: ✎...

Kukat.png

Puoli vuotta sitten pistin pystyyn villivilja¨art-sivuston ja otin ensimmäisen askelen pitkäaikaista unelmaani kohden. Minulla on unelma saada kuvittaa, ja sivuston perustaminen oli tapani lähteä kulkemaan tätä unelmanosasta kohden. Pienin askelin.

Rakastan pohjattomasti kuvakorttien tekemistä ja olenkin ollut innokas kortintekijä pikkutytöstä saakka. Nautin melkein luvattoman paljon siitä, että saan jättää mustalla tussilla jälkeä valkoiselle pohjalle. Omannäköisen jäljen, jolla voin rohkaista toista ja kertoa toiselle, että rakastan häntä. Tuntematontakin. Ajattelen, että kortin antaminen on yksi tapa kohdata ja koskettaa ihmistä. Minulle itselleni kortin saaminen kertoo siitä, että toinen on ajatellut minua. Se tuntuu rakkaudenosoitukselta.

Puolivuotisen kuvitustaipaleen kunniaksi otan tänään askelen unelmani toista osaa kohden. Minulla on unelma saada kirjoittaa, ja villivilja¨art-sivuston blogipohjan (ajatuksenjälkiä) hyödyntäminen on tapani lähteä kulkemaan tätä unelmanosasta kohden. Instagram (@villivilja) on toiminut ajatustenjakoalustanani jo useita vuosia, mutta nyt tarkoituksenani on taltioida pidempiä ajatuksenjuoksuja lisäksi ja kenties sisällöllisesti laajemmassa muodossa tänne.

Ajattelen ja pohdiskelen todella paljon. Rakastan tarkastella maailmaa havaintojentekemissilmälasit päässä. Haluan ymmärtää itseäni, toisia ihmisiä, ihmisten välistä vuorovaikutusta, ympäristöä ja kulttuuri-ilmiöitä jatkuvasti paremmin. Minua kiehtoo ajatus siitä, että oivalluksia ja omaa elämänkokemusta jakamalla voi auttaa toista ihmistä ponnistamaan elämäntilanteessaan eteenpäin. Siksi kirjoitan. Kirjoittaminen on kuvituksen rinnalla minulle luontainen tapa kohdata ja koskettaa ihmistä. Tervetuloa seuraamaan ajatuksenjälkiäni! ✏️😻💐

kynnyksetöntä

Olet varmaankin kuullut matalan kynnyksen toiminnasta. Jollet ole, niin matalan kynnyksen toiminta on toimintaa, johon ryhtyminen ei edellytä suurta vaivannäköä. Jos kuvittelet nyt mielessäsi elämän kävelyksi eteenpäin, niin matalan kynnyksen toiminta poikkeaa perusaskelluksesta vain sen verran, että jalkaa on nostettava kynnykselle tultaessa aavistuksen perusaskelta korkeammalle. Siihen ryhtyminen vaatii sinulta siis hiukan, muttei kohtuuttomasti yrittämistä.

Entäs jos kynnystä ei olisi laisinkaan? Jos hioisimme koko kynnyksen veks. Tekisit siis vain sitä, mitä jo osaat ja sillä mitä sinulla jo on. Ja ehkä huomaamattasi kehittyisit vaivattomasti eteenpäin ja “kävelystä” tulisi entistä sulavampaa.

Tällä hetkellä kynnyksettömyys on minulle taiteen teon lähtökohta. Tartun välineisiin, joita läheltä löytyy, ja laitan kädet heilumaan niin kuin ne nyt vain tavallisestikin heiluvat. En tee harjoituskappaleita vaan jokainen teos on ensimmäinen ja viimeinen versio. Hetken innoittamana syntyy jotain, missä näkyy sen elämänhetken ajatus ja aito kädenjälki.