Kokeilussa itsetehty liima!

DIY-liima2.png

Meidän kesäloman ensimmäinen ja ainoa lomaviikko starttasi sunnuntaiaamuna tavaroiden pakkaamisella. Tussit… on! Paperit… on! Leikeltävät lehdet… on! Ja menoksi! 🚗💨 Mökillä huomasin harmikseni sen yhden tärkeän, nimittäin liiman, puuttuvan. Koska aikeenani oli leikata ja liimata kartongille piirtämäni kauriin kaulaan kranssi paperista, ei auttanut muu kuin koittaa Googlessa onnea hakusanalla itsetehty liima.

Suvikukkasia-blogista löytyi naurettavan simppelin kuuloinen resepti itsetehtyyn liimaan ja mökiltä tarvittavat raaka-aineet: vehnäjauho ja vesi. Resepti lähti samantien kokeiluun, ja hyvän ensikokemuksen perusteella aion alkaa hyödyntää sitä myöskin jatkossa! Onni onnettomuudessa, siispä!

Valmistusohje DIY-liimaan

1 osa jauhoja (itse käytin vehnäjauhoja)
2 osaa vettä


Raaka-aineet mitataan kattilaan ja seosta kuumennetaan ja sekoitetaan liedellä noin 1–2 minuuttia. Lämmettyään seos alkaa paksuuntua ja klimppiytyä hyvin nopeasti, mutta klimpit saa tasaantumaan jatkamalla tehokasta sekoitusta. Seos on valmis, kun se muistuttaa paksua limaa. Valmistuneen liiman voi lusikoida säilytettäväksi esimerkiksi pieneen pilttipurkkiin. Koska mökillä ei lasipurkkeja ollut, siirsin liiman matalaksi leikaamaani paperimukiin. Mukista leikatusta jämäpalasta tein vielä kuvanmukaisen liimaustikun!


Tietämättä mitään sopivista määristä mittasin 1 dl jauhoja ja 2 dl vettä kattilaan. Huomasin nopeasti, että satsi oli aivan liian iso omaan käyttötarkoitukseeni (Huom. Kuvassa olevassa paperimukissa on vain noin 1/4 valmistuneesta määrästä!). Liimailujen jälkeen jemmasin jäljelle jääneen liiman seuraavaa käyttötarkoitusta varten jääkaappiin ja nyt tarkoituksenani on ottaa selvää liiman säilyvyydestä. Kauriin kranssi on pysynyt loistavasti pohjakartongissa kiinni, joten ainakin tämä liima toimii! 🍓

seuraava askel: ✎...

Kukat.png

Puoli vuotta sitten pistin pystyyn villivilja¨art-sivuston ja otin ensimmäisen askelen pitkäaikaista unelmaani kohden. Minulla on unelma saada kuvittaa, ja sivuston perustaminen oli tapani lähteä kulkemaan tätä unelmanosasta kohden. Pienin askelin.

Rakastan pohjattomasti kuvakorttien tekemistä ja olenkin ollut innokas kortintekijä pikkutytöstä saakka. Nautin melkein luvattoman paljon siitä, että saan jättää mustalla tussilla jälkeä valkoiselle pohjalle. Omannäköisen jäljen, jolla voin rohkaista toista ja kertoa toiselle, että rakastan häntä. Tuntematontakin. Ajattelen, että kortin antaminen on yksi tapa kohdata ja koskettaa ihmistä. Minulle itselleni kortin saaminen kertoo siitä, että toinen on ajatellut minua. Se tuntuu rakkaudenosoitukselta.

Puolivuotisen kuvitustaipaleen kunniaksi otan tänään askelen unelmani toista osaa kohden. Minulla on unelma saada kirjoittaa, ja villivilja¨art-sivuston blogipohjan (ajatuksenjälkiä) hyödyntäminen on tapani lähteä kulkemaan tätä unelmanosasta kohden. Instagram (@villivilja) on toiminut ajatustenjakoalustanani jo useita vuosia, mutta nyt tarkoituksenani on taltioida pidempiä ajatuksenjuoksuja lisäksi ja kenties sisällöllisesti laajemmassa muodossa tänne.

Ajattelen ja pohdiskelen todella paljon. Rakastan tarkastella maailmaa havaintojentekemissilmälasit päässä. Haluan ymmärtää itseäni, toisia ihmisiä, ihmisten välistä vuorovaikutusta, ympäristöä ja kulttuuri-ilmiöitä jatkuvasti paremmin. Minua kiehtoo ajatus siitä, että oivalluksia ja omaa elämänkokemusta jakamalla voi auttaa toista ihmistä ponnistamaan elämäntilanteessaan eteenpäin. Siksi kirjoitan. Kirjoittaminen on kuvituksen rinnalla minulle luontainen tapa kohdata ja koskettaa ihmistä. Tervetuloa seuraamaan ajatuksenjälkiäni! ✏️😻💐

Paperisilpun suojelija

Aarteita1.png

Keittiönpöydällä lojuu epämääräisiä pieniä paperinpalasia, joista on lohmittu saksilla paloja sieltä täältä. Muutamalla kämmensyrjän pyyhkäisyllä vallaton silppu on koottu yhdeksi siistiksi keoksi, joka on helppo työntää pöydänreunalle ja siitä ohi. Ei tietystikään lattialle, vaan reunan alla odottavalle toisen käden kämmenelle. Tämän toisen käden mennessä nyrkkiin silppukasa muotoutuu uudelleen mytyksi, joka uppoaa vaivatta paperiroskikseen. Tätä toimenpidettä kutsutaan useimmissa kotitalouksissa perussiivoukseksi. Niin myös meillä, joskin itse kutsun lopputulosta aarteiden haaskaukseksi.

Meidän kotiin kannetaan suhteellisen vähän paperia, ja olen siitä iloinen. Postiluukun viesti “Ei mainoksia tai ilmaisjakelua, kiitos” plokkaa tehokkaasti sellaisen paperin sisääntulon, jota ei ole itse ollut valikoimassa. Kirjeet ja lehdet otetaan valikoimatta ja valittamatta vastaan. Suuri osa kertyvästä paperista on siis kuitenkin itse valittua. Ja kun on mahdollisuus valita, minä valitsen sellaisia ilmaisia reseptilehtisiä ja esitteitä, joissa on runsaasti kuvia ja värejä. Kaikkea kivannäköistä ei tietenkään voi ottaa mukaansa. Niinpä lehti tai esite, jonka kuvia pläräämällä syntyy heti hirveästi ideoita seuraavaan askarteluun, on useinmiten tervetullut kotiimme. Silti mieli skannaa joka kerta läpi olemassaolevaa paperivarastoa ja kysyy tärkeän kysymyksen “Tarvitsenko tätä vai onko olemassa jo jotakin hyvin vastaavaa?”.

Koska kotonamme on minimalistisesti askarteluun käytettävissä olevaa paperia, minusta on tullut paperisilpun suojelija. Pienetkin lohmitut paperinpalat ovat aarteita, ja niille löytyy jatkossa käyttöä. Siksi keittiönpöydällä lojuvia epämääräisiä paperinpalasia ei meillä pyyhkäistä pöydänreunalta toiselle kämmenelle ja kämmeneltä paperiroskikseen, vaan ne kootaan yhteen ja sujautetaan siististi takaisin lehden väliin tai kirjekuoreen.

Olen huomannut minimalistisen paperivaraston ylläpitämisellä olleen useita suoria positiivisia vaikutuksia: arvostukseni paperia kohtaan on kasvanut, kotonamme syntyvän paperijätteen määrä on vähentynyt ja kotimme on pysynyt aiempaa siistimpänä. Lisäksi kierrättämistä hyödyntämällä olen säästänyt ja tulen pitkällä tähtäimellä säästämään yllättävän paljon rahaa. Kokeile sinäkin!

Olla vapaa -kuvasarjan synty

Tytt%C3%B6+ja+hiukset+1.jpg

Kesän kynnyksellä aloitin uuden kuvasarjan, joka käsittelee kokemusta vapaudesta kristillisestä näkökulmasta. Ajatuksena oli yhdistää itselleni rakkaat aiheet, usko ja identiteetti, yhteen – niistä voisin ammentaa pohdintoja ja omakohtaisia kokemuksia aivan loputtomasti!


Kuvituksen inspiraation lähteenä toimivat Suomen kesä ja naisten hiukset. Suomen kesä siksi, että tyypillisesti nimenomaan kesä on täällä Pohjolassa aikaa, jolloin luonto vapautuu talven vallan alta uusien mahdollisuuksien täyteiseen elämään. Naisten hiukset siksi, että olen huomannut niihin liittyvän naisten puheissa turhauttavan paljon pettymystä ja häpeää, jotka estävät elämästä vapaata elämää. Kuvitusten kautta haluan rohkaista jokaista naista arvostamaan kaiken muun itsessään olevan lisäksi myöskin sitä, mitä omasta päänahasta kasvaa tai on syystä tai toisesta tällä hetkellä kasvamatta, sekä vapautumaan kroonisesta itsekritiikistä tyytyväisyyteen.

lahjat lahjaksi

Tänä jouluna aioin aloittaa uudenlaisen aikakauden ja vuoden loppumetreillä aloin valmistella erilaista joululahjaa. Päätin nimittäin kätkeä pakettiin omia lahjojani.

Kuluneen vuoden aikana olen pistänyt merkille, miten pienen maistiaisen annamme itsestämme. Mitä paremmin olen tutustunut uusiin ja vanhoihin ystäviini, sitä enemmän olen nähnyt erilaisia kykyjä ja uniikkeja lahjoja, joita itse kullakin on, visusti piilossa. Olen itsekin tällainen kätkijä ja ällistyttävän taitava aliarvioimaan itseni. Olenkin pähkäillyt erilaisia keinoja valjastaa oma osaamiseni hyviä tarkoituksia varten ja mahdollisuuksia rohkaista esimerkilläni sinua laittamaan omat lahjasi kiertoon. Siksi ryhdyin tuumasta toimeen. Tarkistin, millaisia välineitä minulla on käsissäni ja keksin niitä yhdistävän käyttötarkoituksen. Minun kikkani on jättää ajatuksistani kuvitettuja jälkiä, ja sillä aion kammeta sinutkin liikkeelle!

On kiistämättä tärkeää täyttää maailma kauniilla ajatuksilla. Mutta sitäkin tärkeämpää on jättää ajatuksista kauniita jälkiä. Maailmaa muuttavat kauniimmaksi ajatukset, jotka on puettu kauniisiin tekoihin. Mikä voisi olla sinun lahjasi maailmalle vuonna 2019? 💃

kynnyksetöntä

Olet varmaankin kuullut matalan kynnyksen toiminnasta. Jollet ole, niin matalan kynnyksen toiminta on toimintaa, johon ryhtyminen ei edellytä suurta vaivannäköä. Jos kuvittelet nyt mielessäsi elämän kävelyksi eteenpäin, niin matalan kynnyksen toiminta poikkeaa perusaskelluksesta vain sen verran, että jalkaa on nostettava kynnykselle tultaessa aavistuksen perusaskelta korkeammalle. Siihen ryhtyminen vaatii sinulta siis hiukan, muttei kohtuuttomasti yrittämistä.

Entäs jos kynnystä ei olisi laisinkaan? Jos hioisimme koko kynnyksen veks. Tekisit siis vain sitä, mitä jo osaat ja sillä mitä sinulla jo on. Ja ehkä huomaamattasi kehittyisit vaivattomasti eteenpäin ja “kävelystä” tulisi entistä sulavampaa.

Tällä hetkellä kynnyksettömyys on minulle taiteen teon lähtökohta. Tartun välineisiin, joita läheltä löytyy, ja laitan kädet heilumaan niin kuin ne nyt vain tavallisestikin heiluvat. En tee harjoituskappaleita vaan jokainen teos on ensimmäinen ja viimeinen versio. Hetken innoittamana syntyy jotain, missä näkyy sen elämänhetken ajatus ja aito kädenjälki.